samanaikaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
samanaikaisuus (40)
- se, että on samanaikainen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samanaikaisuus | samanaikaisuudet |
| genetiivi | samanaikaisuuden | samanaikaisuuksien |
| partitiivi | samanaikaisuutta | samanaikaisuuksia |
| akkusatiivi | samanaikaisuus; samanaikaisuuden |
samanaikaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samanaikaisuudessa | samanaikaisuuksissa |
| elatiivi | samanaikaisuudesta | samanaikaisuuksista |
| illatiivi | samanaikaisuuteen | samanaikaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samanaikaisuudella | samanaikaisuuksilla |
| ablatiivi | samanaikaisuudelta | samanaikaisuuksilta |
| allatiivi | samanaikaisuudelle | samanaikaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samanaikaisuutena | samanaikaisuuksina |
| translatiivi | samanaikaisuudeksi | samanaikaisuuksiksi |
| abessiivi | samanaikaisuudetta | samanaikaisuuksitta |
| instruktiivi | – | samanaikaisuuksin |
| komitatiivi | – | samanaikaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | samanaikaisuude- | |
| vahva vartalo | samanaikaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
samanaikaisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
- sanan samanaikainen vartalosta samanaikais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on samanaikainen
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- samanaikaisuus Kielitoimiston sanakirjassa