saastute
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- saastuttava aine; saaste
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsɑːst̪ut̪eˣ/
- tavutus: saas‧tu‧te
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saastute | saastutteet |
| genetiivi | saastutteen | saastutteiden saastutteitten |
| partitiivi | saastutetta | saastutteita |
| akkusatiivi | saastute; saastutteen |
saastutteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saastutteessa | saastutteissa |
| elatiivi | saastutteesta | saastutteista |
| illatiivi | saastutteeseen | saastutteisiin saastutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saastutteella | saastutteilla |
| ablatiivi | saastutteelta | saastutteilta |
| allatiivi | saastutteelle | saastutteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saastutteena | saastutteina |
| translatiivi | saastutteeksi | saastutteiksi |
| abessiivi | saastutteetta | saastutteitta |
| instruktiivi | – | saastuttein |
| komitatiivi | – | saastutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | saastuttee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
saastutet- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta saastuttaa (saastut- + -e)
Aiheesta muualla[muokkaa]
- saastute Kielitoimiston sanakirjassa