saareke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

saareke (48-A)

  1. jonkin ympäröimä siitä erottuva asia; enklaavi
    metsäsaareke
  2. alue, joka on joka puolelta tien ympäröimä, esim. se alue, jonne jalankulkijat jäävät odottamaan liikennevalojen vaihtumista, jos eivät ehdi kävellä koko suojatien yli yksien vihreiden valojen aikana
  3. keittiösaareke
  4. (vanhaa kirjasuomea, 1700-luku) kyntämätön tai huonosti kynnetty kohta pellossa[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑːrekeˣ/
  • tavutus: saa‧re‧ke

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista saari (saare- + -ke)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saareke saarekkeet
genetiivi saarekkeen saarekkeiden
saarekkeitten
partitiivi saareketta saarekkeita
akkusatiivi saareke;
saarekkeen
saarekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi saarekkeessa saarekkeissa
elatiivi saarekkeesta saarekkeista
illatiivi saarekkeeseen saarekkeisiin
saarekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saarekkeella saarekkeilla
ablatiivi saarekkeelta saarekkeilta
allatiivi saarekkeelle saarekkeille
muut sijamuodot
essiivi saarekkeena saarekkeina
translatiivi saarekkeeksi saarekkeiksi
abessiivi saarekkeetta saarekkeitta
instruktiivi saarekkein
komitatiivi saarekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saarekkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
saareket-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.