säle

Wikisanakirjasta
Katso myös: sale, Sale, salé, šale, sälö

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säle (48)[1]

  1. pitkänomainen, ohut, yl. tasavahva ja jäykkä, puusta tai muusta materiaalista valmistettu kaistale tai suikaile
    Riu'ut halkaistiin kahdeksi ja ja vahvemmat rungot useammaksi säleeksi kun rakennettiin säleaitaa.
    On muodikasta korvata sälekaihtimien peltiset säleet puisilla.
    Yksipuisista suksista on siirrytty erimateriaalisista säleistä liimattuihin.
  2. (puhekieltä) toisinaan sälö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæleˣ/
  • tavutus: sä‧le

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säle säleet
genetiivi säleen säleiden
säleitten
partitiivi sälettä säleitä
akkusatiivi säle;
säleen
säleet
sisäpaikallissijat
inessiivi säleessä säleissä
elatiivi säleestä säleistä
illatiivi säleeseen säleisiin
säleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säleellä säleillä
ablatiivi säleeltä säleiltä
allatiivi säleelle säleille
muut sijamuodot
essiivi säleenä säleinä
translatiivi säleeksi säleiksi
abessiivi säleettä säleittä
instruktiivi sälein
komitatiivi säleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sälee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sälet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

metallisäle, puusäle, säleaita, sälekaihdin, sälekatiska, sälesuksi, säleverho

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • säle Kielitoimiston sanakirjassa
  • säle Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48