säkä

Suomi

Substantiivi

säkä (1)

1. alue nelijalkaisten nisäkkäiden, erityisesti hevosen ja naudan, selän etuosassa. Selän korkein kohta, jota käytetään tavallisesti eläimen korkeuden mittauskohtana.
2. (puhekieltä) tsäkä, poikkeuksellisen hyvä tai huono sattumus; onni, onnenpotku

   Kävi hyvä säkä lotossa: viisi oikein!

Käännökset

1. kehon osa

englanti: withers espanja: cruz italia: garrese m. ranska:

ruotsi: manke saksa: unkari: mar venäjä: холка

2. onni

englanti: luck espanja: italia: sorte f. ranska:

ruotsi: saksa: venäjä:

Liittyvät sanat

• [1] säkäies, säkäkorkeus
• [2] säkämaali

Synonyymit

• [2] (onni) flaksi, mäihä, mäsis, onni, tuuri, viuhka, tsägä