säilyke

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Säilyke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säilyke (48-A)

  1. yleensä kuumentamalla steriloitu ilmatiiviisti tölkkiin pakattu elintarvike

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæi̯lykeˣ/
  • tavutus: säi‧ly‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säilyke säilykkeet
genetiivi säilykkeen säilykkeiden
säilykkeitten
partitiivi säilykettä säilykkeitä
akkusatiivi säilyke;
säilykkeen
säilykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi säilykkeessä säilykkeissä
elatiivi säilykkeestä säilykkeistä
illatiivi säilykkeeseen säilykkeisiin
säilykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säilykkeellä säilykkeillä
ablatiivi säilykkeeltä säilykkeiltä
allatiivi säilykkeelle säilykkeille
muut sijamuodot
essiivi säilykkeenä säilykkeinä
translatiivi säilykkeeksi säilykkeiksi
abessiivi säilykkeettä säilykkeittä
instruktiivi säilykkein
komitatiivi säilykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säilykkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
säilyket-

Etymologia[muokkaa]

Käytössä 1800-luvun lopusta.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

anjovissäilyke, hedelmäsäilyke, kalasäilyke, lihasäilyke, marjasäilyke, puolisäilyke, sardiinisäilyke, säilykehedelmä, säilykekala, säilykeliha, säilykemaito, säilykeparsa, säilykepurkki, säilyketölkki, täyssäilyke, vihannessäilyke

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.