röhkiä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
röhkiä (61) (taivutus[luo])[1]
- siasta, porosta tai virtahevosta: pitää sille ominaista ääntä
Käytetään myös muista samantapaisista äänistä.- Siat röhkivät lätissään.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrøhkiæˣ/
- tavutus: röh‧ki‧ä
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: röhkinä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- röhkiä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61