rynnäs

Wikisanakirjasta
Katso myös: Rynnäs

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rynnäs (41-J)

  1. (merenkulku) aluksen keulakupu, keulassa oleva pyöristymä, josta kylki alkaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrynːæs/, [ˈrynːæs]
  • tavutus: ryn‧näs

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rynnäs ryntäät
genetiivi ryntään ryntäiden
ryntäitten
partitiivi rynnästä ryntäitä
akkusatiivi rynnäs;
ryntään
ryntäät
sisäpaikallissijat
inessiivi ryntäässä ryntäissä
elatiivi ryntäästä ryntäistä
illatiivi ryntääseen ryntäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryntäällä ryntäillä
ablatiivi ryntäältä ryntäiltä
allatiivi ryntäälle ryntäille
muut sijamuodot
essiivi ryntäänä ryntäinä
translatiivi ryntääksi ryntäiksi
abessiivi ryntäättä ryntäittä
instruktiivi ryntäin
komitatiivi ryntäine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ryntää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rynnäs-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rynnäs Kielitoimiston sanakirjassa