ruuvi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Ruuvi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
[1] Ruuveja

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruuvi (5)

  1. kierteinen kiinnitysväline, kone-elin, joka on usein valmistettu metallista
  2. (puhekieltä) kuljetinruuvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruːʋi/, [ˈruːʋi]
  • tavutus: ruu‧vi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruuvi ruuvit
genetiivi ruuvin ruuvien
(ruuvein)
partitiivi ruuvia ruuveja
akkusatiivi ruuvi;
ruuvin
ruuvit
sisäpaikallissijat
inessiivi ruuvissa ruuveissa
elatiivi ruuvista ruuveista
illatiivi ruuviin ruuveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruuvilla ruuveilla
ablatiivi ruuvilta ruuveilta
allatiivi ruuville ruuveille
muut sijamuodot
essiivi ruuvina ruuveina
translatiivi ruuviksi ruuveiksi
abessiivi ruuvitta ruuveitta
instruktiivi ruuvein
komitatiivi ruuveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruuvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jalkaruuvi, kiristysruuvi, koneruuvi, korkkiruuvi, kuusiokoloruuvi, kuusioruuvi, linssikantaruuvi, messinkiruuvi, muoviruuvi, nostoruuvi, peltiruuvi, peukaloruuvi, poraruuvi, puuruuvi, ristikantaruuvi, ristipääruuvi, ristiuraruuvi, ruuviakseli, ruuviavain, ruuvihammas, ruuvihokki, ruuviholkki, ruuvihyppy, ruuvijarru, ruuvijärjestelmä, ruuvikara, ruuvikierre, ruuvikierrin, ruuvikiinnitys, ruuvikoukku, ruuvikuljetin, ruuviliike, ruuviliitos, ruuvimeisseli, ruuvinkanta, ruuvinreikä, ruuvinväännin, ruuvipainin, ruuvipenkki, ruuvipihti, ruuvipinta, ruuvipotkuri, ruuvipumppu, ruuvipuristin, ruuvipyörä, ruuvisilmukka, ruuvisyöttö, ruuvitaltta, ruuvitanko, ruuvitunkki, ruuviura, ruuviviiva, ruuvivälitys, siipiruuvi, silmukkaruuvi, sormiruuvi, syöttöruuvi, säätöruuvi, uppokantaruuvi, uraruuvi, vaarnaruuvi, vanttiruuvi, veroruuvi

Idiomit[muokkaa]

  • ruuvit löysällä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ruuvi Kielitoimiston sanakirjassa