rutina

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina (12)[1]

  1. ratiseva ääni, esim. hiekan hammasrattaiden välissä
  2. (arkikieltä) valitus
    Johtajan uusi linjaus aiheutti taukoamatonta rutinaa.
    Rutinaa uudesta säädöksestä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrut̪inɑ/
  • tavutus: ru‧ti‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rutina rutinat
genetiivi rutinan rutinoiden
rutinoitten
(rutinain)
partitiivi rutinaa rutinoita
akkusatiivi rutina;
rutinan
rutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi rutinassa rutinoissa
elatiivi rutinasta rutinoista
illatiivi rutinaan rutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rutinalla rutinoilla
ablatiivi rutinalta rutinoilta
allatiivi rutinalle rutinoille
muut sijamuodot
essiivi rutinana rutinoina
translatiivi rutinaksi rutinoiksi
abessiivi rutinatta rutinoitta
instruktiivi rutinoin
komitatiivi rutinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rutina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Anagrammit[muokkaa]

anturi, nutria, tunari, turina

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rutina Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f.

  1. rutiini

Etymologia[muokkaa]

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutìna f. 

  1. rutiini

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi rutina rutine
genetiivi rutine rutina
datiivi-lokatiivi rutini rutinama
akkusatiivi rutinu rutine
vokatiivi rutino rutine
instrumentaali rutinom rutinama

Aiheesta muualla[muokkaa]

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f. (kyrillinen рутина)

  1. rutiini

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f.

  1. rutiini

Tšekki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f.

  1. rutiini

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12