runko

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runko (1-G)

  1. (kasvitiede) puun varsiosa
    Puiden runkojen välistä pilkisti joki.
  2. (merenkulku) alus ilman takilaa, koneistoja, sisustusta ja varusteluja
    Runko on valmiina telakalla varustamista varten.
  3. ihmisen vartalosta
    rungoltaan hoikka ihminen
  4. olion tai esineen koossa pitävästä rakenteesta
    Luusto on ihmisen runko.
    Rungon materiaali valitaan tarpeen mukaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrʷuŋkʷo̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi runko rungot
genetiivi rungon runkojen
(runkoin)
partitiivi runkoa runkoja
akkusatiivi runko; rungon rungot
Sisäpaikallissijat
inessiivi rungossa rungoissa
elatiivi rungosta rungoista
illatiivi runkoon runkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rungolla rungoilla
ablatiivi rungolta rungoilta
allatiivi rungolle rungoille
Muut
essiivi runkona runkoina
translatiivi rungoksi rungoiksi
abessiivi rungotta rungoitta
instruktiivi rungoin
komitatiivi runkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puunrunko, pyöränrunko, rungonkatsastus, runkoanalyysi, runkohinta, runkohuone, runkokappale, runkokauppa, runkokuitu, runkokunta, runkokuutio, runkokäyrä, runkolaho, runkoleima, runkolevy, runkolinja, runkoluku, runkoluokka, runkomittaus, runkomuoto, runko-oja, runko-osa, runkopalkki, runkopiste, runkoputki, runkopuu, runkorakenne, runkorata, runkoristikko, runkoruusu, runkosopimus, runkosävel, runkotie, runkovesa, runkoääni, villirunko

Aiheesta muualla[muokkaa]