rovio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rovio (3)

  1. kasa poltettavaa materiaalia; tuli, joka on tarkoitettu jonkin polttamiseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈroʋio/
  • tavutus: ro‧vi‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rovio roviot
genetiivi rovion rovioiden
rovioitten
partitiivi roviota rovioita
akkusatiivi rovio;
rovion
roviot
sisäpaikallissijat
inessiivi roviossa rovioissa
elatiivi roviosta rovioista
illatiivi rovioon rovioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi roviolla rovioilla
ablatiivi roviolta rovioilta
allatiivi roviolle rovioille
muut sijamuodot
essiivi roviona rovioina
translatiivi rovioksi rovioiksi
abessiivi roviotta rovioitta
instruktiivi rovioin
komitatiivi rovioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rovio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta rovita, rovia[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kirjarovio, noitarovio, polttorovio

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rovio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 337. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.