rouhe

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rouhe (48)[1]

  1. karkeaksi jätetty jauhe, murska

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrou̯heˣ/
  • tavutus: rou‧he

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rouhe rouheet
genetiivi rouheen rouheiden
rouheitten
partitiivi rouhetta rouheita
akkusatiivi rouhe;
rouheen
rouheet
sisäpaikallissijat
inessiivi rouheessa rouheissa
elatiivi rouheesta rouheista
illatiivi rouheeseen rouheisiin
rouheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rouheella rouheilla
ablatiivi rouheelta rouheilta
allatiivi rouheelle rouheille
muut sijamuodot
essiivi rouheena rouheina
translatiivi rouheeksi rouheiksi
abessiivi rouheetta rouheitta
instruktiivi rouhein
komitatiivi rouheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rouhee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rouhet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

maapähkinärouhe, mantelirouhe, muovirouhe, pähkinärouhe, rouhelimppu, rouhemylly, rouhesämpylä, vaahtomuovirouhe

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rouhe Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48