romantikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

romantikko (4-A)

  1. (taide, historia) romantiikan edustaja
    Romanttisesta melankoliasta puhuttaessa on väitetty, että rajaton subjektiivinen vapaus on kyvyttömyyttä löytää lainkaan rajaa kaipuunsa suhteen. Se ajoi romantikkoja kuolemaan.[1]
  2. romanttinen henkilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈromɑnˌt̪ikːo/
  • tavutus: ro‧man‧tik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romantikko romantikot
genetiivi romantikon romantikoiden
romantikoitten
romantikkojen
partitiivi romantikkoa romantikkoja
romantikoita
akkusatiivi romantikko;
romantikon
romantikot
sisäpaikallissijat
inessiivi romantikossa romantikoissa
elatiivi romantikosta romantikoista
illatiivi romantikkoon romantikkoihin
romantikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi romantikolla romantikoilla
ablatiivi romantikolta romantikoilta
allatiivi romantikolle romantikoille
muut sijamuodot
essiivi romantikkona romantikkoina
romantikoina
translatiivi romantikoksi romantikoiksi
abessiivi romantikotta romantikoitta
instruktiivi romantikoin
komitatiivi romantikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo romantiko-
vahva vartalo romantikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]