roikottaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
roikottaa (53-C) (taivutus[luo])
- roikuttaa
- Mies roikotti vauvaa kerrostalon ikkunasta. (kaleva.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈroi̯kot̪ːɑːˣ/
- tavutus: roi‧kot‧taa
Käännökset[muokkaa]
1. roikuttaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: roikotella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- roikottaa Kielitoimiston sanakirjassa