roikottaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

roikottaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. roikuttaa
    Mies roikotti vauvaa kerrostalon ikkunasta. (kaleva.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈroi̯kot̪ːɑːˣ/
  • tavutus: roi‧kot‧taa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]