roikkuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
roikkuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä roikkua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roikkuva | roikkuvat |
| genetiivi | roikkuvan | roikkuvien (roikkuvain) |
| partitiivi | roikkuvaa | roikkuvia |
| akkusatiivi | roikkuva; roikkuvan | roikkuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roikkuvassa | roikkuvissa |
| elatiivi | roikkuvasta | roikkuvista |
| illatiivi | roikkuvaan | roikkuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roikkuvalla | roikkuvilla |
| ablatiivi | roikkuvalta | roikkuvilta |
| allatiivi | roikkuvalle | roikkuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roikkuvana | roikkuvina |
| translatiivi | roikkuvaksi | roikkuviksi |
| abessiivi | roikkuvatta | roikkuvitta |
| instruktiivi | – | roikkuvin |
| komitatiivi | – | roikkuvine |