roikkua
Wikisanakirja
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Verbi
roikkua
- olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaan
- Tien päällä roikkunut sähkölinja on saatu korjattua.
- (puhekieltä) pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassa
- Suomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)
- Tuo ehdotus roikkunut listalla jo lähes kaksi vuotta.
- Miten jaksat roikkua irkissä viiteen asti aamuyöhön arkipäivisin.
- (puhekieltä) hengata, oleskella ilman syytä
