roikkua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
roikkua (52-A) (taivutus[luo])
- olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaan
- Tien päällä roikkunut sähkölinja on saatu korjattua.
- (puhekieltä) pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassa
- Suomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)
- Tuo ehdotus on roikkunut listalla jo lähes kaksi vuotta.
- Miten jaksat roikkua irkissä viiteen asti aamuyöhön arkipäivisin.
- (puhekieltä) hengata, oleskella ilman syytä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈroi̯kːuɑˣ/
- tavutus: roik‧ku‧a
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- roikkua Kielitoimiston sanakirjassa