risti
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
risti (5)
- muodostelma, jossa kaksi osaa kulkevat toistensa poikki
- ristikkäisistä osista muodostuva kristinuskon symboli
- antiikin aikana käytetty mestausväline
- Rikolliset tuomittiin ristille.
- typografinen merkki †, jolla merkitään: viitettä, suomen kielessä lähes käyttämätön; jumalanpalveluksessa kohtaa, jossa pappi tekee ristinmerkin tai jonkun kuolinpäivää tai sukupuuttoon kuollutta taksonia
- tavallisen korttipakan maa, symboli ♣
- (musiikki) nuottikirjoituksessa ylennysmerkki
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | risti | ristit |
| genetiivi | ristin | ristien |
| partitiivi | ristiä | ristejä |
| akkusatiivi | risti; ristin | ristit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ristissä | risteissä |
| elatiivi | rististä | risteistä |
| illatiivi | ristiin | risteihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ristillä | risteillä |
| ablatiivi | ristiltä | risteiltä |
| allatiivi | ristille | risteille |
| Muut | ||
| essiivi | ristinä | risteinä |
| translatiivi | ristiksi | risteiksi |
| abessiivi | ristittä | risteittä |
| instruktiivi | – | ristein |
| komitatiivi | – | risteine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. kuvio
2. kristinuskon symboli
3. mestausväline
|
4. viitteen merkki
|
5. pelikortin maa
|
