rinkka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rinkka (9-A)

  1. selässä kannettava iso reppu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈriŋkːɑ/, [ˈriŋkːɑ]
  • tavutus: rink‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rinkka rinkat
genetiivi rinkan rinkkojen
(rinkkain)
partitiivi rinkkaa rinkkoja
akkusatiivi rinkka;
rinkan
rinkat
sisäpaikallissijat
inessiivi rinkassa rinkoissa
elatiivi rinkasta rinkoista
illatiivi rinkkaan rinkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rinkalla rinkoilla
ablatiivi rinkalta rinkoilta
allatiivi rinkalle rinkoille
muut sijamuodot
essiivi rinkkana rinkkoina
translatiivi rinkaksi rinkoiksi
abessiivi rinkatta rinkoitta
instruktiivi rinkoin
komitatiivi rinkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rinka-
vahva vartalo rinkka-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rinkka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Rinkka. Kotimaisten kielten keskus