rikkominen

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

rikkominen

  1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä rikkoa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi rikkominen rikkomiset
genetiivi rikkomisen rikkomisten
rikkomisien
partitiivi rikkomista rikkomisia
akkusatiivi rikkominen; rikkomisen rikkomiset
Sisäpaikallissijat
inessiivi rikkomisessa rikkomisissa
elatiivi rikkomisesta rikkomisista
illatiivi rikkomiseen rikkomisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rikkomisella rikkomisilla
ablatiivi rikkomiselta rikkomisilta
allatiivi rikkomiselle rikkomisille
Muut
essiivi rikkomisena rikkomisina
translatiivi rikkomiseksi rikkomisiksi
abessiivi rikkomisetta rikkomisitta
instruktiivi rikkomisin
komitatiivi rikkomisine-
+ omistusliite