riki

Wikisanakirjasta
Katso myös: Riki, ríki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riki (5)[1]

  1. takila
  2. (merenkulku) perämoottorin lohkon ja kavitaatiolevyn välinen osa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈriki/
  • tavutus: ri‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riki rikit
genetiivi rikin rikien
(rikein)
partitiivi rikiä rikejä
akkusatiivi riki;
rikin
rikit
sisäpaikallissijat
inessiivi rikissä rikeissä
elatiivi rikistä rikeistä
illatiivi rikiin rikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikillä rikeillä
ablatiivi rikiltä rikeiltä
allatiivi rikille rikeille
muut sijamuodot
essiivi rikinä rikeinä
translatiivi rikiksi rikeiksi
abessiivi rikittä rikeittä
instruktiivi rikein
komitatiivi rikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riki-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • riki Kielitoimiston sanakirjassa

Kambera[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

riki

  1. nauraa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5