rike

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rike (48-A)

  1. vähäinen rikkomus, erehdys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi rike rikkeet
genetiivi rikkeen rikkeiden
rikkeitten
partitiivi rikettä rikkeitä
akkusatiivi rike; rikkeen rikkeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi rikkeessä rikkeissä
elatiivi rikkeestä rikkeistä
illatiivi rikkeeseen rikkeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rikkeellä rikkeillä
ablatiivi rikkeeltä rikkeiltä
allatiivi rikkeelle rikkeille
Muut
essiivi rikkeenä rikkeinä
translatiivi rikkeeksi rikkeiksi
abessiivi rikkeettä rikkeittä
instruktiivi rikkein
komitatiivi rikkeine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rike (4) (yks. määr. riket, mon. epämäär. riken, mon. määr. rikena)

  1. valtakunta
  2. (eläintiede) kunta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]