rihkama

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rihkama (10)

  1. vähäarvoinen pikkutavara, roju, krääsä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrihkɑmɑ/
  • tavutus: rih‧ka‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rihkama rihkamat
genetiivi rihkaman rihkamien
(rihkamain)
partitiivi rihkamaa rihkamia
akkusatiivi rihkama;
rihkaman
rihkamat
sisäpaikallissijat
inessiivi rihkamassa rihkamissa
elatiivi rihkamasta rihkamista
illatiivi rihkamaan rihkamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rihkamalla rihkamilla
ablatiivi rihkamalta rihkamilta
allatiivi rihkamalle rihkamille
muut sijamuodot
essiivi rihkamana rihkamina
translatiivi rihkamaksi rihkamiksi
abessiivi rihkamatta rihkamitta
instruktiivi rihkamin
komitatiivi rihkamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rihkama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pikkurihkama, rihkamakauppa, rihkamakoru

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rihkama Kielitoimiston sanakirjassa