riehuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riehuminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riehuminen | riehumiset |
| genetiivi | riehumisen | riehumisten riehumisien |
| partitiivi | riehumista | riehumisia |
| akkusatiivi | riehuminen; riehumisen |
riehumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riehumisessa | riehumisissa |
| elatiivi | riehumisesta | riehumisista |
| illatiivi | riehumiseen | riehumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riehumisella | riehumisilla |
| ablatiivi | riehumiselta | riehumisilta |
| allatiivi | riehumiselle | riehumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riehumisena (riehumisna) |
riehumisina |
| translatiivi | riehumiseksi | riehumisiksi |
| abessiivi | riehumisetta | riehumisitta |
| instruktiivi | – | riehumisin |
| komitatiivi | – | riehumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riehumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riehumis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. riehua-verbistä muodostettu teonnimi
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
riehuminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä riehua