respa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

respa (9)[1]

  1. (arkikieltä) hotellin tms. vastaanotto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrespɑ/
  • tavutus: res‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi respa respat
genetiivi respan respojen
(respain)
partitiivi respaa respoja
akkusatiivi respa;
respan
respat
sisäpaikallissijat
inessiivi respassa respoissa
elatiivi respasta respoista
illatiivi respaan respoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi respalla respoilla
ablatiivi respalta respoilta
allatiivi respalle respoille
muut sijamuodot
essiivi respana respoina
translatiivi respaksi respoiksi
abessiivi respatta respoitta
instruktiivi respoin
komitatiivi respoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo respa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • respa Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

respa, kaksipaikkainen verbi, monikko

  1. kasvattaa (lapsia, eläimiä)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9