renki
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella.
- Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈreŋki]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | renki | rengit |
| genetiivi | rengin | renkien (renkein) |
| partitiivi | renkiä | renkejä |
| akkusatiivi | renki; rengin | rengit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rengissä | rengeissä |
| elatiivi | rengistä | rengeistä |
| illatiivi | renkiin | renkeihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rengillä | rengeillä |
| ablatiivi | rengiltä | rengeiltä |
| allatiivi | rengille | rengeille |
| Muut | ||
| essiivi | renkinä | renkeinä |
| translatiivi | rengiksi | rengeiksi |
| abessiivi | rengittä | rengeittä |
| instruktiivi | – | rengein |
| komitatiivi | – | renkeine- + omistusliite |
