renki

Suomi

Substantiivi

renki (5-G) (monikko rengit)

1. maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella.

   Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.

Käännökset

englanti: farmhand norja: dreng pohjoissaame: reaŋga ranska: valet de ferme

hollanti: knecht ruotsi: dräng tanska: dreng venäjä: батрак viro: sulane

Liittyvät sanat

• keksi, muonamies, piika, päiväläinen

yhdyssanat

isäntärenki, palkkarenki, renkitupa, saapasrenki, taksirenki