rektio

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rektio (3)

  1. (kielitiede) kahden samaan lauserakenteeseen kuuluvan sanan kieliopillinen suhde, jossa toisen sanan taivutusmuoto määräytyy toisen sanan perusteella
    Lauseessa ”Kiinnostuin musiikista” sanan musiikki sijamuoto on kiinnostua-verbin määräämänä elatiivi, joten kiinnostua-verbin rektio on elatiivisija.
    Verbin tykätä rektio on myös elatiivi, mutta verbin rakastaa rektio on partitiivi (-a,). ”Pidän sinusta, mutta en rakasta sinua.”
    Verbillä pelätä voi olla kaksi rektiota: genetiivi + puolesta tai partitiivi. ”Pelkäätkö hän vai hänen puolestaan?”
    Substantiivin ’vaikutus’ rektio on illatiivi. ”Mikä on tuon vaikutus talouteen?”
    Adjektiivin ’kiinnostunut’ rektio on elatiivi. ”Mistä olet kiinnostunut?”

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi rektio rektiot
genetiivi rektion rektioiden
rektioitten
(rektioin)
partitiivi rektiota rektioita
akkusatiivi rektio; rektion rektiot
Sisäpaikallissijat
inessiivi rektiossa rektioissa
elatiivi rektiosta rektioista
illatiivi rektioon rektioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rektiolla rektioilla
ablatiivi rektiolta rektioilta
allatiivi rektiolle rektioille
Muut
essiivi rektiona rektioina
translatiivi rektioksi rektioiksi
abessiivi rektiotta rektioitta
instruktiivi rektioin
komitatiivi rektioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

latinan rectio (joka on johdettu regō-verbin partisiipin perfektistä rectus)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]