rektio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rektio (3)
- (kielitiede) kahden samaan lauserakenteeseen kuuluvan sanan kieliopillinen suhde, jossa toisen sanan taivutusmuoto määräytyy toisen sanan perusteella
- Lauseessa ”Kiinnostuin musiikista” sanan musiikki sijamuoto on kiinnostua-verbin määräämänä elatiivi, joten kiinnostua-verbin rektio on elatiivisija.
- Verbin tykätä rektio on myös elatiivi, mutta verbin rakastaa rektio on partitiivi (-a, -ä). ”Tykkään sinusta, mutta en rakasta sinua.”
- Verbillä pelätä voi olla kaksi rektiota: genetiivi + puolesta tai partitiivi. ”Pelkäätkö häntä vai hänen puolestaan?”
- Substantiivin ’vaikutus’ rektio on illatiivi. ”Mikä on tuon vaikutus talouteen?”
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rektio | rektiot |
| genetiivi | rektion | rektioiden rektioitten |
| partitiivi | rektiota | rektioita |
| akkusatiivi | rektio; rektion |
rektiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rektiossa | rektioissa |
| elatiivi | rektiosta | rektioista |
| illatiivi | rektioon | rektioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rektiolla | rektioilla |
| ablatiivi | rektiolta | rektioilta |
| allatiivi | rektiolle | rektioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rektiona | rektioina |
| translatiivi | rektioksi | rektioiksi |
| abessiivi | rektiotta | rektioitta |
| instruktiivi | – | rektioin |
| komitatiivi | – | rektioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rektio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
latinan rectio (joka on johdettu regō-verbin partisiipin perfektistä rectus)
Käännökset[muokkaa]
1. kahden samaan lauserakenteeseen kuuluvan sanan määräytyy toisen sanan perusteella
|
|