reititin
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
reititin (33)
- (tietotekniikka) laite, joka tietoverkoissa ohjaa viestipaketteja verkon osasta toiseen pakettien sisältämän osoitetiedon ja mahdollisesti (toteutustavasta riippuen) oman reititystaulunsa avulla.
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈre̞it̪it̪in]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | reititin | reitittimet |
| genetiivi | reitittimen | reitittimien reititinten |
| partitiivi | reititintä | reitittimiä |
| akkusatiivi | reititin; reitittimen | reitittimet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reitittimessä | reitittimissä |
| elatiivi | reitittimestä | reitittimistä |
| illatiivi | reitittimeen | reitittimiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reitittimellä | reitittimillä |
| ablatiivi | reitittimeltä | reitittimiltä |
| allatiivi | reitittimelle | reitittimille |
| Muut | ||
| essiivi | reitittimenä (reititinnä) |
reitittiminä |
| translatiivi | reitittimeksi | reitittimiksi |
| abessiivi | reitittimettä | reitittimittä |
| instruktiivi | – | reitittimin |
| komitatiivi | – | reitittimine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat [muokkaa]
- keskitin, kytkin, osoiteavaruus, paketti, palomuuri, reitittää, reititys, reititysalgoritmi, reititystaulu, toistin, verkkoelementti
Verbi
reititin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä reitittää
