refuse

Wikisanakirjasta
Katso myös: refusé

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

refuse (ei monikkoa)

  1. jäte

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɹɛfjuːs/

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. refuses
part. prees. refusing
imp. & part. perf. refused

refuse

  1. kieltäytyä jostakin
    Russia refuses to share data on blast that caused radiation spike (theguardian.com)
    My request for a pay rise was refused.
    I refuse to listen to this nonsense any more.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ɹɪˈfjuːz/

Huomautukset[muokkaa]

  • Se, mistä kieltäydytään on suora objekti.

Etymologia[muokkaa]

keskiranskan refuser << yhdistelmä latinan refuto ja recuso

Liittyvät sanat[muokkaa]

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

refuse

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä refuser
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä refuser
  3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä refuser
  4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä refuser
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä refuser