refuse

Katso myös: refusé

Englanti

Substantiivi

refuse (ei monikkoa)

1. jäte

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	refuses
part. prees.	refusing
imp. & part. perf.	refused

refuse

1. kieltäytyä jostakin

   My request for a pay rise was refused.

   I refuse to listen to this nonsense any more.

Huomautukset

• Se, mistä kieltäydytään on suora objekti.

Liittyvät sanat

• refusal
• refuse bin, refuse dump

Ranska

Verbi

refuse

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä refuser
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä refuser
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä refuser
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä refuser
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä refuser