redutti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pieni linnake, linnoitus tai varustus suuremman linnakkeen ulkopuolella tai yksinään
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | redutti | redutit |
| genetiivi | redutin | reduttien (reduttein) |
| partitiivi | reduttia | redutteja |
| akkusatiivi | redutti; redutin |
redutit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | redutissa | reduteissa |
| elatiivi | redutista | reduteista |
| illatiivi | reduttiin | redutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | redutilla | reduteilla |
| ablatiivi | redutilta | reduteilta |
| allatiivi | redutille | reduteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reduttina | redutteina |
| translatiivi | redutiksi | reduteiksi |
| abessiivi | redutitta | reduteitta |
| instruktiivi | – | redutein |
| komitatiivi | – | redutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | reduti- | |
| vahva vartalo | redutti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |