ravinto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ravinto (1-J)[1]

  1. ravintoaine, energian lähteenä
  2. (puhekieli) ruoka
    Ruokana oli puuroa ― nyt on päivän ravinnon saanti turvattu kun söi puuroa mahansa täyteen.
  3. (puhekieli) kulttuuri
    Kulttuurimme sisätää monenlaista hengen ravintoa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ravinto ravinnot
genetiivi ravinnon ravintojen
(ravintoin)
partitiivi ravintoa ravintoja
akkusatiivi ravinto; ravinnon ravinnot
Sisäpaikallissijat
inessiivi ravinnossa ravinnoissa
elatiivi ravinnosta ravinnoista
illatiivi ravintoon ravintoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ravinnolla ravinnoilla
ablatiivi ravinnolta ravinnoilta
allatiivi ravinnolle ravinnoille
Muut
essiivi ravintona ravintoina
translatiivi ravinnoksi ravinnoiksi
abessiivi ravinnotta ravinnoitta
instruktiivi ravinnoin
komitatiivi ravintoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

eläinravinto, ihmisravinto, kasvisravinto, ravinnonhaku, ravinnontarve, ravintoaine, ravintoalusta, ravintojärjestys, ravintokasvi, ravintokemia, ravintokudos, ravintokuitu, ravintokustannus, ravintolima, ravintoliuos, ravintolähde, ravintomyrkytys, ravinto-opillinen, ravinto-oppi, ravintopaikka, ravintopitoinen, ravintopreparaatti, ravintorasva, ravintoseos, ravintosokeri, ravintosuoli, ravintotiiviste, ravintovalmiste, ravintovarasto, vararavinto

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J