ravinto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ravinto (1-J)[1]

  1. ravintoaine, energian lähteenä
  2. (puhekieltä) ruoka
    Ruokana oli puuroa — nyt on päivän ravinnon saanti turvattu kun söi puuroa mahansa täyteen.
  3. hengen ravinto kulttuuri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ravinto ravinnot
genetiivi ravinnon ravintojen
(ravintoin)
partitiivi ravintoa ravintoja
akkusatiivi ravinto; ravinnon ravinnot
Sisäpaikallissijat
inessiivi ravinnossa ravinnoissa
elatiivi ravinnosta ravinnoista
illatiivi ravintoon ravintoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ravinnolla ravinnoilla
ablatiivi ravinnolta ravinnoilta
allatiivi ravinnolle ravinnoille
Muut
essiivi ravintona ravintoina
translatiivi ravinnoksi ravinnoiksi
abessiivi ravinnotta ravinnoitta
instruktiivi ravinnoin
komitatiivi ravintoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eläinravinto, ihmisravinto, kasvisravinto, ravinnonhaku, ravinnonsaanti, ravinnontarve, ravintoaine, ravintoalusta, ravintojärjestys, ravintokasvi, ravintokemia, ravintokudos, ravintokuitu, ravintokustannus, ravintolima, ravintoliuos, ravintolähde, ravintomyrkytys, ravinto-opillinen, ravinto-oppi, ravintopaikka, ravintopitoinen, ravintopreparaatti, ravintorasva, ravintoseos, ravintosokeri, ravintosuoli, ravintotiiviste, ravintovalmiste, ravintovarasto, vararavinto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J