raukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raukka (9-A)

  1. pelkuri
  2. sellainen, jonka toiminta on moraalisesti tai eettisesti epäoikeudenmukaista
  3. (vanhahtava) sellainen, joka on ilman omaa syytään joutunut kurjaan tilanteeseen
  4. (arkikieltä) sellainen, joka ansaitsee vain säälittelyä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑu̯kːɑ/, [ˈrɑukːɑ]
  • tavutus: rauk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raukka raukat
genetiivi raukan raukkojen
(raukkain)
partitiivi raukkaa raukkoja
akkusatiivi raukka;
raukan
raukat
sisäpaikallissijat
inessiivi raukassa raukoissa
elatiivi raukasta raukoista
illatiivi raukkaan raukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raukalla raukoilla
ablatiivi raukalta raukoilta
allatiivi raukalle raukoille
muut sijamuodot
essiivi raukkana raukkoina
translatiivi raukaksi raukoiksi
abessiivi raukatta raukoitta
instruktiivi raukoin
komitatiivi raukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rauka-
vahva vartalo raukka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

raukkamainen

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ihmisraukka, lapsiraukka, miesraukka, poikaraukka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raukka Kielitoimiston sanakirjassa