ratsu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ratsu (1)

  1. ratsastamiseen käytettävä eläin
    Beduiinit käyttävät usein dromedaareja ratsunaan.
  2. ratsuhevonen
  3. (shakki) hevosenpään muotoinen nappula ♞, ♘
  4. (ylätyyliä) hevonen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑt̪su/, [ˈrɑ̝t̪su]
  • tavutus: rat‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratsu ratsut
genetiivi ratsun ratsujen
partitiivi ratsua ratsuja
akkusatiivi ratsu;
ratsun
ratsut
sisäpaikallissijat
inessiivi ratsussa ratsuissa
elatiivi ratsusta ratsuista
illatiivi ratsuun ratsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratsulla ratsuilla
ablatiivi ratsulta ratsuilta
allatiivi ratsulle ratsuille
muut sijamuodot
essiivi ratsuna ratsuina
translatiivi ratsuksi ratsuiksi
abessiivi ratsutta ratsuitta
instruktiivi ratsuin
komitatiivi ratsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ratsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

germaaninen laina, vrt. kantagermaanin *raiđja-z[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kaupparatsu, kilparatsu, ratsuhevonen, ratsumestari, ratsumies, ratsupaikat, ratsupiiska, ratsupoliisi, ratsupolku, ratsutalli, ratsutila, ratsutilallinen, ratsuväki, runoratsu, sotaratsu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ratsu Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ratsu (gen ratsu, part ratsut)

  1. ratsu
  2. (shakki) ratsu, hevonen
    Ratsuga saab teistest malenditest üle hüpata. – Ratsulla voi hypätä toisten [shakki]nappuloiden yli.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ratsu ratsud
Genetiivi ratsu ratsude
Partitiivi ratsut ratsusid
Illatiivi ratsusse ratsudesse

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.