ratkaisu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ratkaisu (2)

  1. oikea vastaus tai vastaus ongelmaan
    Ratkaisut ovat kirjan lopussa.
  2. (oikeustiede) riidan saaminen selvitetyksi tai tuomioistuimen päätös
    Odotamme KKO:n ratkaisua.
  3. ratkeaminen, keskeneräisen tai epäselvän tilanteen selviäminen
    Matti löysi ratkaisun häntä vaivanneeseen tilanteeseen.
    Suomen kolmannesta maalista koitui pelin ratkaisu.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ratkaisu ratkaisut
genetiivi ratkaisun ratkaisujen
(ratkaisuin)
partitiivi ratkaisua ratkaisuja
akkusatiivi ratkaisu; ratkaisun ratkaisut
Sisäpaikallissijat
inessiivi ratkaisussa ratkaisuissa
elatiivi ratkaisusta ratkaisuista
illatiivi ratkaisun ratkaisuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ratkaisulla ratkaisuilla
ablatiivi ratkaisulta ratkaisuilta
allatiivi ratkaisulle ratkaisuille
Muut
essiivi ratkaisuna ratkaisuina
translatiivi ratkaisuksi ratkaisuiksi
abessiivi ratkaisutta ratkaisuitta
instruktiivi ratkaisuin
komitatiivi ratkaisuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

ratkaista + -u

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ratkaisuehdotus, ratkaisukeino, ratkaisukristillisyys, ratkaisumaali, ratkaisumalli, ratkaisuottelu, ratkaisutaistelu, ratkaisutapa, ratkaisuvaihe, ratkaisuvalta

Aiheesta muualla[muokkaa]