rapeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rapeus (40)[1]

  1. se, että on rapea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑpeus/ tai /ˈrɑpeu̯s/
  • tavutus: ra‧pe‧us / ra‧peus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapeus rapeudet
genetiivi rapeuden rapeuksien
partitiivi rapeutta rapeuksia
akkusatiivi rapeus;
rapeuden
rapeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rapeudessa rapeuksissa
elatiivi rapeudesta rapeuksista
illatiivi rapeuteen rapeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapeudella rapeuksilla
ablatiivi rapeudelta rapeuksilta
allatiivi rapeudelle rapeuksille
muut sijamuodot
essiivi rapeutena rapeuksina
translatiivi rapeudeksi rapeuksiksi
abessiivi rapeudetta rapeuksitta
instruktiivi rapeuksin
komitatiivi rapeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rapeude-
vahva vartalo rapeute-
konsonantti-
vartalo
rapeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan rapea vartalosta rape- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rapeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40