ranka

Katso myös: Ranka

Suomi

Substantiivi

ranka (9-G) (monikko rangat)

1. kaadettu ja karsittu pienen puun runko tai latvus
2. (biologia) eliön runkomainen osa
3. (merenkulku) aluksen keula- ja perävannas tms. aluksen tukirakenne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ranka	rangat
genetiivi	rangan	rankojen (rankain)
partitiivi	rankaa	rankoja
akkusatiivi	ranka; rangan	rangat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	rangassa	rangoissa
elatiivi	rangasta	rangoista
illatiivi	rankaan	rankoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	rangalla	rangoilla
ablatiivi	rangalta	rangoilta
allatiivi	rangalle	rangoille
Muut
essiivi	rankana	rankoina
translatiivi	rangaksi	rangoiksi
abessiivi	rangatta	rangoitta
instruktiivi	–	rangoin
komitatiivi	–	rankoine- + omistusliite