rajuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rajuus (40)

  1. se, että on raju

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑjuːs/
  • tavutus: ra‧juus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rajuus rajuudet
genetiivi rajuuden rajuuksien
partitiivi rajuutta rajuuksia
akkusatiivi rajuus;
rajuuden
rajuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rajuudessa rajuuksissa
elatiivi rajuudesta rajuuksista
illatiivi rajuuteen rajuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rajuudella rajuuksilla
ablatiivi rajuudelta rajuuksilta
allatiivi rajuudelle rajuuksille
muut sijamuodot
essiivi rajuutena rajuuksina
translatiivi rajuudeksi rajuuksiksi
abessiivi rajuudetta rajuuksitta
instruktiivi rajuuksin
komitatiivi rajuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rajuude-
vahva vartalo rajuute-
konsonantti-
vartalo
rajuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan raju vartalosta raj- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rajuus Kielitoimiston sanakirjassa