rajapinta

Suomi

Substantiivi

rajapinta (9-J)

1. jonkin järjestelmän sisäisen toteutuksen ulospäin näkyvä liitäntä, jonka kautta se on yhteydessä ulkomaailmaan
2. (kemia, fysiikka) aineiden tai faasien välinen ohut kerros
3. (tietotekniikka) ohjelmien tai ohjelmistojen välinen yhteys
4. (tietotekniikka) käyttäjän ja laitteiston välinen yhteys

Etymologia

• yhdyssana sanoista raja ja pinta

Käännökset

1. jonkin järjestelmän sisäisen toteutuksen ulospäin näkyvä liittymä, jonka kautta se on yhteydessä ulkomaailmaan

englanti: interface

ranska: interface f.

Aiheesta muualla

• rajapinta Kielitoimiston sanakirjassa
• rajapinta Tieteen termipankissa