raiskuri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raiskuri (6)

  1. (puhekieltä, slangia) raiskaaja, raiskauksiin taipuvainen mies
    Mä sanoin sille kimmalle et moi mä täällä. Se oli kopeeta. Se määkäs et hetkinen, jätti mut runkkailee linjalle. Musta se oli siis tarpeetonta. Se luuli et raiskurit ja hitmanit soittelee kyttikselle. Se oli tuhat astetta väärässä. (Jari Tervo, Suomemme heimo, 2011)
    Sterilisaatiolaissa puhuttiin lisensiaatin mukaan luonnottomasta sukuvietistä. Sillä tarkoitettiin kaikkien häntimiä häiriintyneitä naisia, jotka synnyttivät liudan kunnan elätettäväksi. Ei sillä meinattu muita miehiä kuin raiskureita. (Jari Tervo, Revontultentie, 2014)