rahastaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rahastaja (10)
- henkilö, joka kerää maksun matkustajilta liikennevälineessä
- (kuvaannollisesti) joku joka veloittaa rahaa antamatta välttämättä mitään takaisin
- taas yksi rahastaja, joka lypsää helppoa rahaa ihmisiltä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrɑhɑsˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ra‧has‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rahastaja | rahastajat |
genetiivi | rahastajan | rahastajien (rahastajain) |
partitiivi | rahastajaa | rahastajia |
akkusatiivi | rahastaja; rahastajan |
rahastajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rahastajassa | rahastajissa |
elatiivi | rahastajasta | rahastajista |
illatiivi | rahastajaan | rahastajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rahastajalla | rahastajilla |
ablatiivi | rahastajalta | rahastajilta |
allatiivi | rahastajalle | rahastajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rahastajana | rahastajina |
translatiivi | rahastajaksi | rahastajiksi |
abessiivi | rahastajatta | rahastajitta |
instruktiivi | – | rahastajin |
komitatiivi | – | rahastajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rahastaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kerää maksun matkustajilta liikennevälineessä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rahastaja Kielitoimiston sanakirjassa