rahastaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rahastaja (10)

  1. henkilö, joka kerää maksun matkustajilta liikennevälineessä
  2. (kuvaannollisesti) joku joka veloittaa rahaa antamatta välttämättä mitään takaisin
    taas yksi rahastaja, joka lypsää helppoa rahaa ihmisiltä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑhɑsˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ra‧has‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rahastaja rahastajat
genetiivi rahastajan rahastajien
(rahastajain)
partitiivi rahastajaa rahastajia
akkusatiivi rahastaja;
rahastajan
rahastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi rahastajassa rahastajissa
elatiivi rahastajasta rahastajista
illatiivi rahastajaan rahastajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rahastajalla rahastajilla
ablatiivi rahastajalta rahastajilta
allatiivi rahastajalle rahastajille
muut sijamuodot
essiivi rahastajana rahastajina
translatiivi rahastajaksi rahastajiksi
abessiivi rahastajatta rahastajitta
instruktiivi rahastajin
komitatiivi rahastajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rahastaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]