raakku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raakku (1-A)

  1. jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera)
    Ennen helmien etsijät liikkuivat koplukoilla ja tähystivät pohjasta raakkuja.
  2. (kaivostyö) sivukivi tai vähäarvoinen malmikivi
  3. (puhekieltä) jokin mikä pitää raakkuvaa ääntä
    Tuo varis on kyllä oikein semmoinen raakku.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrɑːkːu]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: raak‧ku

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • raakku Kielitoimiston sanakirjassa