rööri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rööri (5)
- (arkikieltä, slangia) putki, kanava; myös elimistössä
- Raitis ilma piristää ja helpottaa oloa, jos on maannut röörit tukossa sängyn pohjalla pari päivää.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrøːri/, [ˈrʷø̞ːri]
- tavutus: röö‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rööri | röörit |
| genetiivi | röörin | röörien (röörein) |
| partitiivi | rööriä | röörejä |
| akkusatiivi | rööri; röörin |
röörit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | röörissä | rööreissä |
| elatiivi | rööristä | rööreistä |
| illatiivi | rööriin | rööreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | röörillä | rööreillä |
| ablatiivi | rööriltä | rööreiltä |
| allatiivi | röörille | rööreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | röörinä | rööreinä |
| translatiivi | rööriksi | rööreiksi |
| abessiivi | röörittä | rööreittä |
| instruktiivi | – | röörein |
| komitatiivi | – | rööreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rööri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- ilmeisesti ruotsin rör, ”putki”
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rööri Kielitoimiston sanakirjassa