pääty

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pääty (1-F)[1]

  1. pitkänomaisen rakennuksen lyhyempi sivu tai sivu, jonka yläosa rajautuu kattoon kolmiomaisena
    Autokatos sijaitsee rakennuksen päädyssä.
  2. pitkänomaisen esineen tai alueen lyhyempi sivu
    Jalkapallokentän molemmissa päädyissä on päätyrajan keskellä maali.
    Asetin leikkokukkien maljakon ruokapöydän päätyyn.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpæːt̪y/
  • tavutus: pää‧ty

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pääty päädyt
genetiivi päädyn päätyjen
partitiivi päätyä päätyjä
akkusatiivi pääty;
päädyn
päädyt
sisäpaikallissijat
inessiivi päädyssä päädyissä
elatiivi päädystä päädyistä
illatiivi päätyyn päätyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi päädyllä päädyillä
ablatiivi päädyltä päädyiltä
allatiivi päädylle päädyille
muut sijamuodot
essiivi päätynä päätyinä
translatiivi päädyksi päädyiksi
abessiivi päädyttä päädyittä
instruktiivi päädyin
komitatiivi päätyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo päädy-
vahva vartalo pääty-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jalkopääty, poikkipääty, porraspääty, päätyhuone, päätyhuoneisto, päätyikkuna, päätykolmio, päätyseinä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pääty Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F