pyyteellisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pyyteellisyys (40)

  1. se, että on pyyteellinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpyːt̪eːlˌlisyːs/
  • tavutus: pyy‧teel‧li‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyyteellisyys pyyteellisyydet
genetiivi pyyteellisyyden pyyteellisyyksien
partitiivi pyyteellisyyttä pyyteellisyyksiä
akkusatiivi pyyteellisyys;
pyyteellisyyden
pyyteellisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pyyteellisyydessä pyyteellisyyksissä
elatiivi pyyteellisyydestä pyyteellisyyksistä
illatiivi pyyteellisyyteen pyyteellisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyyteellisyydellä pyyteellisyyksillä
ablatiivi pyyteellisyydeltä pyyteellisyyksiltä
allatiivi pyyteellisyydelle pyyteellisyyksille
muut sijamuodot
essiivi pyyteellisyytenä pyyteellisyyksinä
translatiivi pyyteellisyydeksi pyyteellisyyksiksi
abessiivi pyyteellisyydettä pyyteellisyyksittä
instruktiivi pyyteellisyyksin
komitatiivi pyyteellisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pyyteellisyyde-
vahva vartalo pyyteellisyyte-
konsonantti-
vartalo
pyyteellisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan pyyteellinen vartalosta pyyteellis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]