pysyvä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

pysyvä (10) (komparatiivi pysyvämpi, superlatiivi pysyvin) (taivutus)

  1. sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili
    Lähi-itään yritetään saada pysyvä rauha.
    pysyvä lumi

Etymologia[muokkaa]

  • partisiippi verbistä pysyä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

pysyvä (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pysyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi pysyvä pysyvät
genetiivi pysyvän pysyvien
(pysyväin)
partitiivi pysyvää pysyviä
akkusatiivi pysyvä; pysyvän pysyvät
Sisäpaikallissijat
inessiivi pysyvässä pysyvissä
elatiivi pysyvästä pysyvistä
illatiivi pysyvään pysyviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi pysyvällä pysyvillä
ablatiivi pysyvältä pysyviltä
allatiivi pysyvälle pysyville
Muut
essiivi pysyvänä pysyvinä
translatiivi pysyväksi pysyviksi
abessiivi (pysyvättä) (pysyvittä)
instruktiivi pysyvin
komitatiivi pysyvine