pysähtyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pysähtyminen (38)
- seisahtuminen, paikoilleen jääminen määrittämättömäksi ajaksi
- Kellon viisarien seisahtuminen osoittaa kellon pysähtymistä.
- Kellon pysähtyminen seuraa vedon loppumista.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pysähtyminen | pysähtymiset |
| genetiivi | pysähtymisen | pysähtymisten pysähtymisien |
| partitiivi | pysähtymistä | pysähtymisiä |
| akkusatiivi | pysähtyminen; pysähtymisen |
pysähtymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pysähtymisessä | pysähtymisissä |
| elatiivi | pysähtymisestä | pysähtymisistä |
| illatiivi | pysähtymiseen | pysähtymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pysähtymisellä | pysähtymisillä |
| ablatiivi | pysähtymiseltä | pysähtymisiltä |
| allatiivi | pysähtymiselle | pysähtymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pysähtymisenä (pysähtymisnä) |
pysähtymisinä |
| translatiivi | pysähtymiseksi | pysähtymisiksi |
| abessiivi | pysähtymisettä | pysähtymisittä |
| instruktiivi | – | pysähtymisin |
| komitatiivi | – | pysähtymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pysähtymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pysähtymis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi pysähtyä-verbistä
Käännökset[muokkaa]
1. seisahtuminen, paikoilleen jääminen määrittämättömäksi ajaksi
|