pykälä

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Pykälä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pykälä (10)[1]

  1. lovi tai lovien välinen kohouma
  2. (oikeustiede) lain tai pöytäkirjan kohta, §
  3. (arkikieltä) ulkonema, askelma
  4. (arkikieltä) vaihde
    Kuski heitti isomman pykälän silmään.
  5. selkä, hartiat
    Kalle laittoi repun pykälään ja lähti.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpykælæ/
  • tavutus: py‧kä‧lä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pykälä pykälät
genetiivi pykälän pykälien
(pykäläin)
partitiivi pykälää pykäliä
akkusatiivi pykälä;
pykälän
pykälät
sisäpaikallissijat
inessiivi pykälässä pykälissä
elatiivi pykälästä pykälistä
illatiivi pykälään pykäliin
ulkopaikallissijat
adessiivi pykälällä pykälillä
ablatiivi pykälältä pykäliltä
allatiivi pykälälle pykälille
muut sijamuodot
essiivi pykälänä pykälinä
translatiivi pykäläksi pykäliksi
abessiivi pykälättä pykälittä
instruktiivi pykälin
komitatiivi pykäline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pykälä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

[2] lain tai pöytäkirjan kohta: A. Lizelius n. 1780 [2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lakipykälä, pykälämerkki, pykäläviidakko

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 337. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.