pyhäkkö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pyhäkkö (4-A)[1]

  1. pyhättö, temppeli tai palvontapaikka, joka on rakennettu säilyttämään kristinuskon pyhäinjäännöstä
  2. (kuvaannollisesti) jollekin omistettu paikka
    taiteen pyhäkkö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpyhækːø/
  • tavutus: py‧häk‧kö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyhäkkö pyhäköt
genetiivi pyhäkön pyhäköiden
pyhäköitten
pyhäkköjen
partitiivi pyhäkköä pyhäkköjä
pyhäköitä
akkusatiivi pyhäkkö;
pyhäkön
pyhäköt
sisäpaikallissijat
inessiivi pyhäkössä pyhäköissä
elatiivi pyhäköstä pyhäköistä
illatiivi pyhäkköön pyhäkköihin
pyhäköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyhäköllä pyhäköillä
ablatiivi pyhäköltä pyhäköiltä
allatiivi pyhäkölle pyhäköille
muut sijamuodot
essiivi pyhäkkönä pyhäkköinä
pyhäköinä
translatiivi pyhäköksi pyhäköiksi
abessiivi pyhäköttä pyhäköittä
instruktiivi pyhäköin
komitatiivi pyhäkköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pyhäkö-
vahva vartalo pyhäkkö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A