pyöritys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pyöritys (39)[1]

  1. se, että pyöritetään jotakin
    ruletin pyöritys
  2. (kuvaannollisesti) tilanne, jossa henkilö tms. on ulkoisten voimien riepoteltavana
    joutua median pyöritykseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpyø̯rit̪ys/
  • tavutus: pyö‧ri‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyöritys pyöritykset
genetiivi pyörityksen pyöritysten
pyörityksien
partitiivi pyöritystä pyörityksiä
akkusatiivi pyöritys;
pyörityksen
pyöritykset
sisäpaikallissijat
inessiivi pyörityksessä pyörityksissä
elatiivi pyörityksestä pyörityksistä
illatiivi pyöritykseen pyörityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyörityksellä pyörityksillä
ablatiivi pyöritykseltä pyörityksiltä
allatiivi pyöritykselle pyörityksille
muut sijamuodot
essiivi pyörityksenä pyörityksinä
translatiivi pyöritykseksi pyörityksiksi
abessiivi pyörityksettä pyörityksittä
instruktiivi pyörityksin
komitatiivi pyörityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pyöritykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pyöritys-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

päänpyöritys

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39