puute

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puute (48-C) (monikko puutteet)

  1. kova tarve; se, että jotakin ei ole
    Häntä vaivaa levon puute.
  2. jonkin asian puuttuminen esim. jostakin laitteesta, puutteellisuus
  3. aineellinen kurjuus, köyhyys
    työttömyys ja aineellinen puute
  4. tuotteessa oleva vika
    Tuotteissa havaituista vaurioista ja puutteista on ilmoitettava viipymättä myyjälle.
  5. (arkikieltä) seksuaalisen aktin tarve
    Olen puutteessa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuːt̪eˣ/
  • tavutus: puu‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puute puutteet
genetiivi puutteen puutteiden
puutteitten
partitiivi puutetta puutteita
akkusatiivi puute;
puutteen
puutteet
sisäpaikallissijat
inessiivi puutteessa puutteissa
elatiivi puutteesta puutteista
illatiivi puutteeseen puutteisiin
puutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puutteella puutteilla
ablatiivi puutteelta puutteilta
allatiivi puutteelle puutteille
muut sijamuodot
essiivi puutteena puutteina
translatiivi puutteeksi puutteiksi
abessiivi puutteetta puutteitta
instruktiivi puuttein
komitatiivi puutteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puuttee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puutet-

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat[muokkaa]

köyhyys, pula-aika, vähäisyys

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajanpuute, hapenpuute, haponpuute, rahanpuute, raudanpuute, ravinnonpuute, tiedonpuute, tilanpuute, unenpuute, uskonpuute, vedenpuute, vitamiininpuute

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puute Kielitoimiston sanakirjassa